Bonjour!
Mennään vähän ajassa taaksepäin kesäkuun 26. päivään. Tuona kyseisenä sunnuntaina lähdin Ranskasta miljoona kokemusta rikkaampana ja elämää kokeneena. Luojan kiitos jaoin hyvästit kolmeen eri osaan: kaverit, perhe 2 ja perhe 1. Mun kotimatka alkoin sunnuntai iltapäivällä. Syötiin viimeinen lounas ensimmäisen hostperheen kanssa takapihan puutarhassa. Kyyneleitä pidätellessä sanottiin heipat ja mun host-mummi ajoi mut juna-asemalle. Eksyttiin matkalla ja melkein myöhästyin mun Pariisin junasta.. Onneksi Danyan hostit oli juna-asemalla ja ne autto mun kamat junaan ja kahden matkalaukun kanssa selvisin kuin selvisinkin viimeiseen vaunuun, jossa Danya odottelikin jo paniikissa, etten myöhästy. Matka Pariisiin oli outo. Tuntui, että oltaisi vaan menossa taas jonnekkin yfu reissulle. Pariisissa tavattiin muita ranska-vaihtareita ja mentiin minibussilla Gare de l'Est, jossa kokoonnuttiin kaikki ranskan vaihtarit vuosimallia 2015-16. Otettiin Moscow Express yöjuna kohti Berliiniä. Varmaan yksi hämmentävimmistä junamatkoista ikinä. Venäläiset töykeet konduktöörit ja ravintolavaunun puolalainen tarjoilija (Oli hiton vaikee tilaa englanniks haha), oli mielenkiintoista. Juna lähti sunnuntaina noin klo 19 jaa oltiin Berliinissä 7 aamulla.
Berliinin juna-asemalla noin 2h erittäin huonosti nukkuneena ja vain junassa syödyn pastan jälkeen kaikki oli ihan kuolleita ja nälkä oli kova. Juostiinkin ensimmäisenä Dunkin Donutsiin hakemaan aamupalaa ennenkuin meijän tilausbussi Werbellinseen tuli. Meijät vietiin kuljetuksella leirikeskukseen, jossa YES leiri (Young European Seminar) pidettiin. YES leirille kokoontui kaikki Euroopassa olleet eurooppalaiset vaihto-oppilaat, eli yhteensä meitä oli nooin 700 ihmistä. Leirillä meillä oli erilaisia aktiviteetteja ja workshoppeja. Vietin aikaa eniten mun parhaiden kavereiden kanssa, eli ranskavaihtareiden kanssa ja muutamien suomalaisten kanssa. Joka ilta meillä oli YES Lounge, eli bileet ja saksalaiseen tapaan olutta myytiin loungen baarissa koko viikon, joten sitähän tuli nautiskeltua. Koko viikon aikataulu oli tosi tiukka ja yöunet jäi tosi vähälle. Itellä fiilis oli vähän paska koko viikon, koska ikävä Ranskaan oli valtava. Toisaalta oli tosi ihana nähdä esim Pariisin reissun kavereita. Tapasin myös muutamia ranskalaisia, ketä oli ollut Suomessa vaihdossa, yksi jopa mun lukiossa ja mun tutun perheessä. Yesissä oli myös monia guest speakers, jotka oli tosi mielenkiintoisia. Ainoa miinus taas oli se, että koko ajan puhuttiin saksaa, lähes kaikki tulkattiin, mutta varmaan noin 75% kaikista osallistujista puhui joko äidinkielenään tai "host-kielenään" saksaa.
Viimeisen illan bileistä jouduttiin lähtemään aiemmin kun suomalaisten departure oli klo 3:30. After partyt olivat tosiaan vielä kesken, kun itkin varmaan enemmän kuin oon ikinä itkenyt, kun jouduin sanomaan moikat Danyalle, mun parhaalle ystävälle ja tietysti Analle, Chrisille ja muille vaihtarikavereille. Varmaan elämän vaikeimmat hyvästit ja lähellä piti paniikkikohtaus ei ollut kaukana. Auringon noustessa suunnattiin Berliinin Tegeliin ja ennen 9 lähti lento Helsinkiin.
Nukuin koko lennon, jonka jälkeen oksennus alko maistua kurkussa, kun jännitti niin sikana tavata kaikki vuoden jälkeen ja olla Suomessa. Baggage claimilla sanottiin nopeesti moikat kaikille ja otettiin ryhmäkuvat. Fiilis kun käveli ulos tuloaulaan oli ihan sika outo. Lentokenttä oli täynnä kaikkien perheitä ja kavereita. Itkuhan siinä tuli kun omat kaverit juoksi kiljuen väkijoukosta halaamaan. Oli ihana tietysti nähdä perhettä ja olla kotona.
Mun kaikki kamat Pariisin Montparnassella. Oli muuten yhtä tuskaa 2 matkalaukkua, reppu ja kangaskassi.
Vähintäänkin mielenkiintoinen matka Pariisi-Berliini
Berliinin rautatieaseman Dunkin Donutsin caramel latte ja EM-kisa donitsi
Maailman paras Danya (ja meijän ekat lailliset)
Paris Squad reunion - Ana & Danya
Workshoppien tauot oli kuin joku jumalan lahja, koska itse workshopit oli mielettömän pitkästyttäviä
Ana my serbian sister <3
Vikan illan bileistä ei tietenkään lähdetty minnekkään nukkumaan, vaan samoilla silmillä mentiin Helsinkiin asti
Suomitytöt Aino ja Damla + Itävaltalainen Lizzy
YFU perhe (Huomatkaa mun ranskanlippu oikeella kaikkien suomenlippujen keskellä)
Viikko nukkumatta, silmät turvonnu itkemisestä, samat vaatteet viimeiset 24h päällä ja pää ihan sekasin - Suomessa
-Anniina
