Bretagne through my phone

Kännykällä räpsittyjä kuvia vielä Bretagnesta  (sori tää on jo 3 postaus samasta aiheesta ja viel yks tulossa mut kohta tulee taas normi kuulumisia...)

Saint-Malo

Saint-Malo oli upea. Meri oli upea. Vanha kaupunki oli niin kaunis ja ihmiset oli niin ystävällisiä. Rakkautta ensisilmäyksellä koko paikka. Tunnelma oli suoraan kuin jostain Välimeren kaupungista paitsi, että aurinkoa ei ollut ihan niin paljon eikä lämpötila muutenkaan noussut kovin korkealle. Nautin silti jokaisesta päivästä. Se tunne, kun voi lähteä aamulla lenkille meren rantaan ja ihan konkreettisesti meren pohjaan (vuorovesi!) juoksemaan on ihan super siisti. Samalle rannalle palatessa illalla aallot lyö yli muurien ja roiskii vettä rantabulevardilla kävelevien ihmisten päälle. Tolla rannalla olisi niin upeeta asua, mutta talojen hinnat alkaa kuulemma siitä kymmenestä miljoonasta... 

Pelkästään meren näkeminen joka ikinen päivä sai mun hymyn korviin. Tapasin paljon uusia ihmisiä (taas) ja tajusin taas ties kuinka monennen kerran kuinka onnekas ja onnellinen mä oon täällä. Jokainen päivä on uusi seikkailu hyvien ja huonojen puoliensa kanssa. 

Monet asiat on epävarmoja tässä elämässä, mutta sen tiedän, että Saint-Maloon mä palaan vielä. 

Ekat kuvat on ennen Saint-Maloa, kun pysähdyttiin sellasella näköalapaikalla, josta näkee koko meren hyvin ja pysty kiipeilee noilla kallioilla. Totta kai munkin sisäinen apina heräs ja kirmasin siellä mun siskon ja veljen perässä kiipeillen mun mekossa ja bootseissa 

Mun hostit on ihan parhaita, kun ne haluu näyttää mulle kaikkee uutta ja hienoo. Tääki oli vaan joku random beachi meijän matkan varrella "Anniina haluatko käydä ottaa kuvia tuolla"

Ekaa kertaa rannalla iha järkyttävä sää, mut iloinen suomituristi kameran kanssa (joka kastu aika pahasti ku alko sataa iha kaatamalla)

Seuraavina päivinä aurinko paistoin sitten ihan kunnolla (tässä näette laskuveden, eli meren pohjassa voi ihan hyvin kävellä)

Eiks näytäkkin vähän Kaivarin rannalta?!

Näissä vikoissa kuvissa nousuveden alkua...

Tällaista tänään! À bientôt!

-Anniina 

Perjantai 13.

Perjantai-ilta. Oon just menossa nukkumaan, kun kännykkä värisee Facebook ilmoituksesta. Saksalaistyttö kysyy vaihtariryhmässä onko kaikilla Pariisin regionin vaihtareilla kaikki hyvin. Ihmettelen. Totta kai? Alan kuitenkin googlaamaan kaikkia tietämäni  ranskalaisia uutiskanavia. "Terrorismi" "panttivankitilanne" "kymmeniä kuolleita". Sydän jättää pari lyöntiä välistä. Ei taas, ei nyt, ei. Alan miettiä kaikkia mun vaihtarituttuja, keiden tiedän olevan Pariisissa. Tammikuun Charlie Hebdo iskujen aikaan olin kotona Suomessa, siellä lintukodossa ahdisti ja pelotti maailman julmuus. Nyt uhriluku on moninkertainen ja minä olen 150km päästä tästä kaikesta. Pelotŧaako? Kyllä. 

Lauantai-aamu. Avaan taas uutiset. Yli 120 kuollutta ja arviolta 200-300 haavoittunutta joista 80 kriittisessä tilassa. Ahdistaa taas. Pala kurkussa kasvaa ja yritän kerätä itseäni aamupalalle. Host-äiti ei kysy olenko nukkunut hyvin, koska hän näkee, että en ole. Radio on päällä ja kaaoksen voi kuulla. Mun regionin aluevastaava on soittanut mun hosteille ja kertonut, että uhrien joukossa ei ole ketään Yfun vaihtaria. Yksi poika oli ollut stade de francella futismatsissa, mutta hänkin on ok. Samalla hän oli kysynyt miten mä voin ja ajattelen tästä tilanteesta. Maailma ei voi hyvin. Skypetän perheen kanssa ja jutellaan kuulumisten lisäksi tietysti tapahtuneesta. Läheisten tyyneys saa mutkin rauhoittumaan vähän enemmän. Iltapäivällä lähden kaupungille. Ihmiset tekee ostoksia ja juo espressojaan, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En tiedä mistä he keskustelevat, mutta päivän ykkös puheenaihetta ei ole vaikea arvata. Pääostoskadulla vastaan tulee poliiseja aseiden kanssa. Tulee turvallinen olo. 

Etsin siskolle synttärilahjaa veljen kanssa. Tulee hyvä mieli, jutellaan niitä näitä ja nauran veljen vitseille. 

Hän kysyy mitä haluan joululahjaksi. Vastaan, että en tarvitse mitään. Se, että saan olla täällä vuoden on mulle tarpeeksi iso lahja. Pelataan lautapelejä ja nauretaan lisää. Lähdetään messuun. Ekaa kertaa katolilaisessa messussa. En tiedä miten päin olla, ihmiset katsoo kummasti, kun en tee samoja eleitä ja käsimerkkejä kuin muut. En ole erityisen uskovainen, mutta riparin käyneenä ja isosena olleena koen, että ei kirkko ainakaan paha paikka ole. Lausun uskontunnustuksen suomeksi. Pappi saarnaa ja pyytää  jumalan siunausta kaikille Pariisin uhreille, omaisille ja koko Ranskan kansalaisille. Kyyneleet pyrkii silmiin, mutta en ole ainoa. Sisko puristaa mun kättä ja hymyilee rohkaisevasti. Kaiken surun keskellä tulee mieleen omat läheiset Suomessa, mulla on ikävä. Tuntuu hyvältä saada monta viestiä, että oonko okei ja mikä siellä Ranskassa on meininki. Tuntuu, että välitetään. 

Eiffel-tornin valot sammutetaan, melkein kuin näkisi oman äidin tai isän itkemässä. Niin suuri ja symbolinen maamerkki antautuu. Pariisi valojen kaupunki on tänä iltana pimeä. 

"Pray for Paris" 

Rukoilin oikeasti 

Rennes

Bonjour!

Lähdettiin syysloman toiseksi viikoksi siis Bretagneen Pohjois-Ranskaan. Lähdettiin lauantai "alkuiltapäivästä" (ollaan aina myöhässä kaikkialta ja lähteminen kestää aina iha sika kauan...haha) ja otettiin suunnaksi Rennesin maaseutu, kun mentiin heittämään serkkutyttö kotiin ja noudettiin samalla mun toinen pikkusisko sieltä serkuilta. Tapasin paljon mun hostiskän puolen sukulaisia, jotka oli kaikki tosi mukavia ja hauskoja. Rennes on siis Breŧagnen pääkaupunki ja nää serkut asuu siis siellä Rennesin maaseudulla. Jatkettiin illalla sitten Rennesin kaupunkiin mun hostiskän äidille, jossa mun pikkuveli vietti ekan lomaviikon. Vietettiin koko perheen + hostmummin kanssa pari päivää Rennesissä chillaillen ja kierrellen. Rennes oli tosi siisti kaupunki 2x isompi, kun Tours metroineen ja valtavine puutarhoineen. Tapasin taas lisää sukulaisia ja vietettiin aikaa yhdessä. 

Portaat Rennesin kuuluisimpaan puutarhaan Jardin du Thabor, oikealla Rennesin kirjasto

Puutarha

Uskoisko tästä maisemasta, että on lokakuun loppu (siis tuolloin oli)

Mentiin tonne puistoon sunnuntaina, niin se oli ihan täynnä ihmisiä nauttimassa hyvästä säästä

Bongaa suomen lippu 

Sanotaan (tai mun Bretagnesta kotosin oleva hostiskä väittää), et crepit ja galetet olisi keksitty Bretagnessa ja siellä olikin creperieitä joka kulmassa  

Tänään ei oo koulua, koska on 11/11 ja voin sanoo, että tuli vapaapäivä just oikeeseen saumaan. Huomenna 4h BAC blanc eli ylioppilaskirjoituksiin valmistava koe, can't wait! 

Adios! -Anniina 

UPDATES

Moikka!

Kuvia Bretagnesta on paljon ja haluun näyttää teille kaikki siidet paikat mitä näin ja koin joten niistä lisää myöhemmin. Yleisesti mulle kuuluu super hyvää! Loma oli koko perheelle tosi rentouttava ja tuntuu, että se lähensi mua entistä enemmän tän perheen kanssa ja tuli vielä enemmän sellanen olo, että kuulun tänne. Rakastan sitä kun me puhutaan kaikesta ja on tosi rento tunnelma. Välillä väitellään hostiskän kanssa urheilusta tai politiikasta ja välillä puhutaan mun pikkusiskon (8v) poikaystäväehdokkaista. Koskaan ei tuu hiljaisia hetkiä ruokapöydässä ja mun perhe on niin jotenkin eläväinen ja aito. 

Tällä hetkellä mulla on koulussa ihan super paljon tehtävää, kokeita ja palautettavia tehtäviä on koko ajan... Ilmoittauduin itse asiassa tiistaina baciin, eli suoritan täällä ranskan ja tieteiden (Svt & physique-chimie) ylioppilaskirjoitukset. Joo kyllä luitte oikein, aijon osallistua _ranskalaisiin _ylioppilaskirjoituksiin. En oikein pääse nauttimaan "vaihtareiden vapauksista", koska mulle annetaan samat tehtävät ja multa odotetaan samaa osallistumista opetukseen, kuin muiltakin. Toinen asia on sitten se, miten hyvin täytän odotukset, mutta parhaani mä yritän. On ihan super kivaa, kun ranska alkaa vihdoin loksahtaa päähän kunnolla. Pystyn seuraamaan opetusta paljon paremmin ja ymmärrän ehkä noin 75% kaikesta. Tietysti käytän sanakirjaa paljon eri sanojen etsimiseen, mutta koen, että yleisesti sujuujo paljon paremmin. Yks päivä säikähdin itsekin kuinka nopeasti pystyin vastaamaan ja muodostaa lauseen, ilman, että kukaan jäi tuijottamaan kiusallinen "mitä ihmettä yrität selittää"-ilme kasvoilla. Kaverit on kehunut, että mun ranska on kehittynyt tosi paljon ja suurin osa opettajistakin kannustaa mua nyt tsemppaamaan, kun on nähnyt, että hard work pays off. 

Oon tällä viikolla ollut kyllä niin poikki, että viikonloppu tulee tosi tarpeeseen, mutta yritän saada mahdollisimman paljon postauksia myös tehtyä, koska tää bloggailu on oikeesti ihan super kivaa , mutta kärsin välillä pienestä motivaation ja inspiraation puutteesta ja tää iPadilla kirjoittaminen on vähän hitaanpuoleista, mutta kyllä se on sen arvoista, kun saa vihdoin valmiin postauksen ulos, joka miellyttää itseä ja toivottavasti lukijoita. 

Ekalla lomaviikolla syötiin ihan sika hyvää ruokaa (paljon kaikkia omenajuttuja), käytiin mun siskon ja serkun kanssa uimassa, luistelemassa, leffassa, shoppailemassa, kokkailtiin yhdessä ja vikassa kuvassa mun viikon kamat Bretagnen reissuun. Oli tosi kiva viettää aikaa tyttöjen kanssa, vaikka meillä onkin 3-4 vuotta ikäeroa, mutta tytöt on niin ihania sekopäitä, että mulla oli super kivaa niiden kanssa!

-Anniina