Saint-Malo

Saint-Malo oli upea. Meri oli upea. Vanha kaupunki oli niin kaunis ja ihmiset oli niin ystävällisiä. Rakkautta ensisilmäyksellä koko paikka. Tunnelma oli suoraan kuin jostain Välimeren kaupungista paitsi, että aurinkoa ei ollut ihan niin paljon eikä lämpötila muutenkaan noussut kovin korkealle. Nautin silti jokaisesta päivästä. Se tunne, kun voi lähteä aamulla lenkille meren rantaan ja ihan konkreettisesti meren pohjaan (vuorovesi!) juoksemaan on ihan super siisti. Samalle rannalle palatessa illalla aallot lyö yli muurien ja roiskii vettä rantabulevardilla kävelevien ihmisten päälle. Tolla rannalla olisi niin upeeta asua, mutta talojen hinnat alkaa kuulemma siitä kymmenestä miljoonasta... 

Pelkästään meren näkeminen joka ikinen päivä sai mun hymyn korviin. Tapasin paljon uusia ihmisiä (taas) ja tajusin taas ties kuinka monennen kerran kuinka onnekas ja onnellinen mä oon täällä. Jokainen päivä on uusi seikkailu hyvien ja huonojen puoliensa kanssa. 

Monet asiat on epävarmoja tässä elämässä, mutta sen tiedän, että Saint-Maloon mä palaan vielä. 

Ekat kuvat on ennen Saint-Maloa, kun pysähdyttiin sellasella näköalapaikalla, josta näkee koko meren hyvin ja pysty kiipeilee noilla kallioilla. Totta kai munkin sisäinen apina heräs ja kirmasin siellä mun siskon ja veljen perässä kiipeillen mun mekossa ja bootseissa 

Mun hostit on ihan parhaita, kun ne haluu näyttää mulle kaikkee uutta ja hienoo. Tääki oli vaan joku random beachi meijän matkan varrella "Anniina haluatko käydä ottaa kuvia tuolla"

Ekaa kertaa rannalla iha järkyttävä sää, mut iloinen suomituristi kameran kanssa (joka kastu aika pahasti ku alko sataa iha kaatamalla)

Seuraavina päivinä aurinko paistoin sitten ihan kunnolla (tässä näette laskuveden, eli meren pohjassa voi ihan hyvin kävellä)

Eiks näytäkkin vähän Kaivarin rannalta?!

Näissä vikoissa kuvissa nousuveden alkua...

Tällaista tänään! À bientôt!

-Anniina