2149 kilometers

Moikka!

On ollut aika paljon kiireitä lately, niin sentakia tämäkin postaus tulee vähän jälkijunassa, mutta ainakin tulee! Mulla on nyt koeviikko meneillään ja seuraava (ja viimeinen) koe vasta ens tiistaina, kun tässä on nämä pääsiäispäivät välissä niin vajaan viikon saa lomailla (Lue: opiskella ranskaa).
Mulla on ollu siis jo espanjan, matikan, äikän ja ranskan ykköskurssin korotus. Espanjan meen tekemään parin viikon päästä uusiks, koska valmistautuminen jäi aika vähäseks ja haluun hyvän siitä, koska se on yks harvoista aineista jotka mulla sujuu hyvin lukiossa :-D
Nojoo ei mulla kummempia suunnitelmia oo tälle "lomalle". Varmaan käyn salilla ja urheilen ja nään kavereita - perus setit. Ja meen lauantaina myymään Kaapelin kirppikselle! Karsin varmaan puolet vaatteista ja muita kamoja reilusti, yritän myydä mahollisimman paljon pois just vaihdon takia.

Mutta joo tän postauksen idea ei ollu toi mun alun kuulumisromaani, vaan mun vaihto-oppilas jutskut!
Elokuun 26. päivä lähtee kone Helsinki-Vantaalta kohti Ranskaa. Tarkempia sijoitustietoja en vielä tiiä :-( Meen Suomen youth for understanding (=YFU) nimisen järjestön kautta ja oon tykännyt ihan tosi paljon! Yfun kaikki työntekijät on ollu tosi avuliaita ja kuunnellu mun hysteerisiä paniikkipuheluita, kun oon unohtanu lähettää jotai papereita tai kun en osannut täyttää sähköistä oppilaskansioo...heh. Mä valitsin yfun, koska se tuntu alusta asti tosi luotettavalta ja asiantuntevalta.
Kävin myös itseasiassa Exploriuksen haastiksessa ja mut hyväksyttiin sinnekin, mutta päädyin lopulta yfuun, enkä oo kyllä katunut!

No miten mä päädyin sitten Ranskaan? Oon jo monta vuotta haaveillu vaihto-vuodesta, mutta alunperin oisin halunnut Yhdysvaltoihin, koska mulla oli ihan hullu amerikka vaihe ja tuntu, että that's the place to be. Mun vanhemmat ei oikeen lämmenny sille ajatukselle, et hihhuloisin vuoden tuhansien kilometrien päässä lätäkön takana kaukana kotoolta. Sen jälkeen mietin Iso-Britanniaa, koska, well britti aksentti ja koulut, mutta exploriuksen haastattelussa (jolloin vielä pohdin maavalintaa G-B vs Ranska) sanottiin, että G-B:ssä on tosi paljon kokolattiamattoja yms. jotka ei sovi niin paljoa mulle (allergiat ja astma). Ranskaan päädyin lopulta perheen ja kavereiden kannustuksen myötä. Loppupeleissä oon kyllä tyytyväinen mun maavalintaan! Enkku sujuu jo hyvin, niin haluan, että jonain päivänä puhuisin ranskaakin yhtä hyvin.

En muista yhtään miten päädyin yfulle, mutta jostain täytin muistaakseni lomakkeen, jonka jälkeen ilmoittauduin haastatteluun ja infotilaisuuteen. Haastattelu oli tosi kiva ja sain paljon infoa. Sen jälkeen täytin hakupaketin ja myöhemmin mut hyväksyttiin yfulle vaihto-oppilaaksi! Sen jälkeen alkoi armoton paperien täyttö ja lääkäri- ja hammaslääkäriaikojen varaaminen sekä sähköisen "portfolion" tekeminen. Juoksin koko tammikuun ympäriinsä hakemassa leimoja ja allekirjoituksia ja hoitamassa muita juttuja. HUOM jos oot tuleva (yfu)vaihtari niin älä jätä tätä viime tippaan, vaan hoida kunnialla ajoissa! Mun tiedot lähti vihdoin helmikuun aikana (?) Ranskan Yfulle ja nyt ne etsii siellä mulle perhettä ja koulua!

Nyt yritän tsemppaa himona vielä vikat kuukaudet kouluu ja korottaa numeroita. Yks päivä meinas sydän pysähtyy kun pistin lähtöpäivän countdown laskuriin. Ihan sairaan pelottavaa, mut ihanaa! En voi vieläkään uskoo et lähen oikeesti! Kesä tulee olemaan epic, koska haluun tehä kaikkia suomijuttuja ja pitää hauskaa suomikavereiden kanssa! Mua vähän kuumottelee jo nyt, mutta I'll be fine! Ikävä suomee ja suomi-ihmisiä tulee olemaan ihan valtava, mutta mä oon vaan about 3h lentomatkan päässä ja vuosi menee nopeesti ja tiedän, että kaikki tärkeimmät on täällä odottamassa, kun taas tuun kotiin :-) Joskus yön pimeinä tunteina, kun ei saa unta niin tulee vaan kaikki kauhuskenaariot mieleen ja saatan purskahtaa itkuun, kun mietin mitä mä oikeen sanon mun kavereille ja perheelle "viimesiks sanoiks" ennen lähtöö ja miten mä pärjään yksin kovassa maailmassa, mutta aamulla naurattaa ja tuntuu, että kyllä mä siihen pystyn. Vaihtovuos on mulle sellai vähän niinkun must do thing, koska kun mulle tällanen mahdollisuus on annettu niin kyllä mä siihen tartun! Oon sanonut tän niin mont kertaa, mut tiedän et oli mun vuosi sitten millanen tahansa, niin kyllä mä koko loppuelämän katuisin jos en tätä tekis.

Toivottavasti tykkäsit ja palataan varmaan tässä lomalla vielä uudestaan :-)

À plus!

-Anniina