FIILIKSIÄ

Moikka!

Viimeisiä päiviä viedään, huomenna tasan viikon päästä istun jo lentokoneessa matkalla Pariisiin.

Ei jännitä yhtään, mikä on outoa mun kaltaiselle krooniselle stressaajalle, joka panikoi lähes kaikesta aina. Okei myönnetään, ehkä vähän kuumottelee ranskan puhuminen, koska oon puhunut viimeksi sitä kunnolla joskus huhtikuussa koulussa... Luotan kyllä siihen, että perusjutut tulee muistista ja loput sitten, kun alkaa muutenkin arki rullaamaan. Voi olla, että sanakirja ja pari voìlaa on ahkerassa käytössä ensimmäiset viikot ja kuukaudet.

Sain viime viikolla isäntäperhetiedot (!!). Meen saapumisperheeseen Toursin kaupunkiin Loiren laaksoon. Paikka ja perhe vaikuttaa täydellisiltä, vaikka tämä ratkasu on tällä hetkellä tilapäinen.

Viime viikot on ollut ihan sairaan kiireisiä. Oon juossut ympäri kaupunkia hoitamassa asioita ja nähnyt kaikkia ihmisiä. Kavereiden koulut alko viime viikolla ja mä jatkan lomailua. Tai no "lomailua". Pitäisi yksi koe vielä ehtiä tehdä ennen lähtöä ja se aiheuttaa jo päänvaivaa. 

Aloitin eilen tekemään pakkauslistaa. Oon päättänyt, että otan mukaan vaan sellasia yksinkertaisia ja helposti yhdisteltäviä vaatteita ja katon paikan päällä vähän miten siellä pukeudutaan. Hirveen vaikeeta, kun en tiedä mitä otan mukaan alkuvalmennukseen tulevaan carry on laukkuun ja mitkä pakkaan koko vuoden matkalaukkuun. Tuliaisetkin pitäisi hankkia, haluaisin ostaa perheen lapsille jokaiselle jotakin ja sitten tietysti koko perheelle yhteisiä juttuja. 

Tällä hetkellä lähtö tuntuu siis tosi hyvältä. Ainoa asia, miks haluisin jäädä vielä vähän pidemmäksi aikaa tänne on, että ehtisin nähdä kaikkia ihmisiä ketä haluan nähdä ja tehdä vielä muutamia Suomi-juttuja. Viimeinen suomiviikko on niin kiireinen, että täytyy kattoa mitä kaikkea ehtii. Lauantaina mulla on läksiäiset sukulaisille ja tutuille. Muuten viikonloppuna aijon nähdä mahdollisimman paljon kavereita ja nauttia vikoista hetkistä Suomessa.

-Anniina