Melkein viikko takana Ranskassa ja oon edelleen tosi hämmentynyt ja messed up mut silti on ollut kivaa. Lähtö Suomesta viime keskiviikkona oli ehkä vaikeinta ikinä. Olisin halunnut vaan juosta takaisin kavereiden ja äidin luo (ketkä tuli mukaan lentokentälle). Tilannetta helpotti kuitenkin vähän muut suomalaistytöt, jotka oli niin rauhallisia, että munkin oli helpompi lähteä. Lento Pariisiin meni ihan hyvin nukkuessa. Pariisissa Ranskan Yfun vapaaehtoiset oli meitä vastassa ja odotettiin muutama tunti muita vaihtareita kentällä. Vihdoin päästiin lähtemään bussilla Bapaumen kylään noin 2h ajomatkan päähän Pariisista. Vietettiin kolme päivää siellä "leirillä", jossa meillä oli erilaisia sessioita sekä mini-groupeissa, että isoissa ryhmissä. Aluksi tuntui, että leiri olisi vähän turha, mutta kyllä siellä oppi paljon hyödyllisiä asioita tulevasta vuodesta. Lauantai aamuna, eli lähtöpäivänä meidät herätettiin 6, kun bussien piti lähteä 7:30. Bussit oli kuitenkin myöhässä moottoritien ollessa suljettuina ja lähtö viivästyi noin 2-3h. Kun vihdoin päästiin lähtemään kohti Pariisin Montparnasse juna-asemaa, jouduttiin kiertämään pikkuteitä pitkin ja oli ihan järkyttävät ruuhkat. Matka kesti yhteensä noin 4h, normaalisti vain noin 2h.
Lähestyessämme Pariisia yfu vapaaehtoinen sanoi, että minun ja bulgarialaisen huonekaveriasi pitäisi kiirehtiä mahdollisimman nopeasti junalle, koska olimme muutenkin jäljessä aikataulusta. Pariisin +30 astetta tuntui kyllä tukalalta farkuissa ja hupparissa, kun oli ollut monta tuntia hyvin ilmastoidussa bussissa. Päästiin junaan 5min ennen lähtöä ja matka kohti Toursia alkoi. Mun huonekaveri asuu tässä lähialueella ja kuulumme samaan regioniin, eli tulemme tapaamaan Yfun kautta vielä monta kertaa!
Toursissa minua oli vastassa koko perhe "Bienvenue Anniina" kyltin kanssa. Todella lämmin vastaanotto! Kielen kanssa on edelleen ongelmia, mutta tuntuu, että ihan parissa päivässä on kehittynyt jo jonkin verran. Alkuleirillä puhuttiin sekä ranskaa, että englantia, joten ranskaa ei ollut "pakko" puhua, mutta yritin aina kun oli mahdollista. Täällä ranska on ainoa kommunikointikieli, koska perhe puhuu mulle vain ranskaa, mikä on hyvä. Käytän paljon sanakirjaa ja kielioppi takkuilee, mutta yhteiselo perheen kanssa on sujunut ihan hyvin. Näiden muutaman päivän aikana ollaan kierrelty kaupunkia, joka on aivan upea ja tavattu sattumalta paljon perheen tuttuja. Kävin eilen myös lenkillä läheisessä puistossa, joka muistuttaa todella paljon Luxemburgin puistoa Pariisissa. Ympäristö on todella kaunis enkä tässä vaiheessa voisi olla tyytyväisempi sijoitukseeni. Perheen luona on myös isoäiti vierailemassa ja hän on myös aivan ihana ihminen!
Suomitytöt Aino ja Damla 💗
Bapaume
Puisto
Täällä on ihan sairaan kaunista ihan niinkuin olisi jossain etelässä... Toisaalta lämpötilakin on noin +30 astetta joka päivä.
Menen todennäköisesti huomenna kouluun (apua), jos saan vahvistuksen koulupaikasta tänään.
Kirjoittelen taas, kun ehdin ja yritän räpsiä mahollisimman paljon kuvia myös :-)
Kotiin terveiset, täällä kaikki hyvin, ikävä on kova.
-Anniina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti