Vacances

Salut!

Loma on alkanut tosi tosi hyvin ja nautin pelkästään siitä ajatuksesta, et tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa ottaa rennosti... Perjantaina enkun kokeen jälkeen menin kotiin ja chillailua mun sisarusten kanssa ja siivosin mun huoneen. Illalla mentiin mun luokkakavereiden kanssa dinnerille mäkkäriin ja pyörittiin keskustassa. Lauantai oli kaikin puolin täydellinen päivä! Oltiin puhuttu yhden norjalaistytön kanssa lycée Jean Monnet'n international päivässä, että mentäis shoppailemaan joku viikonloppu, koska hän asuu Toursin "landella" = ei kauppoja. Treffattiin asemalla ja käytettiin päivä tehokkaasti kauppoja kierrellen ja lounastettiin tunnelmallisessa ravintolassa. Oli niin hassua, että toi oli toka kerta ikinä kun nähtiin, mut sillä ei ollu mitää välii, koska ollaan niin samanlaisia ja tullaan tosi hyvin juttuun. Ja tietty vaihtareille pätee "it takes one to know one". Ollaan katottu myös ihan sikana rugbya, koska nyt on meneillään mm kisat ja mun hostiskä on todellinen penkkiurheilija, niin meillä on telkkari auki aina, kun tulee mikä tahansa matsi, vaikka ranska tippukin jo...

Oon ottanut ihan rennosti ja ollaan katottu paljon leffoja, joista mun ehdoton suosikki on tällä hetkellä "les profs", en tiiä minkä ikäisille se on suunnattu, mut musta se oli ihan törkeen hauska :D

Käytiin eilen mun pienimpien sisarusten kanssa rullaluistelemassa, tai siis mä juoksin perässä ja kannoin kenkiä ja pidin pikkusiskoa pystyssä :D käytiin myös läheisessä jardinissa, jossa on ihana tunnelma aina sunnuntaisin. Niin paljon ihmisiä liikkeellä ja ihana sää! Nyt syyslomalla siellä on myös sirkus. Ollaan tehty paljon kaikkea, mut samalla ei mitään, eli on ollut tosi rento meno. 

Ollaan tämä viikko täällä Toursissa. Meille on tulossa sukulaistyttö ja mun pienimmät sisarukset lähtee joillekin sukulaisille. Lauantaina otetaan koko perhe suunnaksi Bretagne, jossa vietetään ensi viikko. Ollaan pari päivää Rennesin kaupungissa, josta jatketaan alkuviikosta Saint Maloon ja olisi tarkoitus ehtiä käydä Mont St Michelissä (joka oli mun toive). Mun kaikki kaverit varoitteli, että kannattaa varautua sateeseen ja kylmyyteen, mut mua ei haittaa, oon super innoissani, koska tää mesta on meren rannalla ja en oo lähes kahteen kuukauteen nähnyt mitään puiston lampea tai suihkulähdettä suurempaa vesialuetta. Ja muutenkin tosi kiva päästä näkemään ranskaa! 

Täällä on muuten ihan sairaan nättiä syksylläkin! Ollaan jo reilusti yli lokakuun puolessa välissä ja täällä kukat kukkii ja puut on semi vihreitä vielä. Meilläkin on vielä riippukeinu takapihalla ja tomaatit kypsyy vielä hyvin. Kyllä täällä on kylmä, varsinkin iltaisin talot on ihan jäässä, kun tällä ranskalaisella logiikalla muutama patteri ei kyllä lämmitä kolmikerroksista kivitaloa... Nimimerkillä nukuin viime yönä verkkareissa ja hupparissa + fleeceaamutakki ja untuvatäkki ja tietty villasukat. 

 

1. Meijän lyseon halloween pippalot viime torstaina 2. Siis rakastan kukkia 3. Jardin du Botaniquen "vapaa eläintarha" jossa aitauksessa sai kävellä vapaasti sekä ihmiset, että eläimet 4. Jardin du Botanique

1. No words needed 2. Charlotten tekemä muovailuvahateos "Anniina" 3. Tänkin kenkä jonon takana oli sama tyttö... 4. Lauantain 12€ pääruoka+jälkkäri kombon pääruoka 

1. Ostin 1€ tollasen mukin mun kaikille kosmetiikkatarvikkeille 2. Armottoman etsimisen jälkeen löysin myös seuraavan romaanin Ranskan tunnille, toi pitäs saada puoleen väliin tässä loman aikana... 3. Isovanhempien kortti Wienistä löysi myös perille! Kiitos ja terveisiä! 4. Ostin maailman söpöimmän korttikotelon, en oo ees tajunnu kuin kätevä toi oikeesti on!

Bisous!

-Anniina

Things and thoughts

Salut!

Enään yksi päivä koulua ja kaksi evaluationia, mut sit L-O-M-A. Tykkään täällä koulusta lähinnä siks, että näkee tosi paljon kavereita. Muuten ekonomian tunnilla istuminen ja fysiikan termien opettelu ranskaksi tuntuu aikamoiselta pakkopullalta välillä. Mut sit vastapainoksi on ihan huikeeta huomata omaa kehitystä, kun kokeissa alkaa saada enemmän pisteitä ja tunneilla tajuamaan jotain. Itseasiassa tykkään tosi paljon SVT tunneista, joka on siis vähän niinkun kemian ja bilsan sekotus, koska tajuan siellä asioita. 

Viime vikonloppuna meillä oli meidän regionin ensimmäinen reunion, joka pidettiin Saumurin kylässä vanhassa katolilaisen lukion tiloissa (joka muistutti musta enemmänkin jotain luostaria). Oli ihana nähdä muita vaihtareita taas ja tavata yksi uusi saksalaistyttö, joka saapui tänne vasta Pariisin alkuorientaation jälkeen. Erityisen ihana oli nähdä bulgarialaista Bobia, jonka kanssa jaettiin alkuorientaatiossa huone, oltiin samassa bussissa Bapaumesta Montparnasseen ja tultiin kahdestaan junalla tänne Toursiin. Oli tosi hämmentävää, kun nyt puhuttiin pelkkää ranskaa, kun alkuorientaatiossa kommunikointi tapahtu lähes pelkästään englanniksi. Oon huomannut, että mun on tosi hankala tuottaa puhetta jos mietin liikaa lauseen rakenteita, mut jos annan vaan mennä ja korjaan itteeni jälkeen päin niin asiat sujuu paljon jouhevammin. Stressasin ehkä vähän ekaa hostperheiden ja Yfun tapaamista, koska en hirveästi tykkää omien fiilisten analysoimisesta ja muusta jauhamisesta, mut päivä oli kaikinpuolin ihan onnistunut ja oli ihan sika kiva puhua ihan vaihtareiden kesken et miten on mennyt yms. 

Jokaisen piti tuoda tohon tapaamiseen oman maan joku jälkiruoka. Ite pelasin varman päälle ja tein mokkapaloja, jotka onnistu tosi hyvin ja sai paljon kehuja!

Oon vähän miettinyt, että mitä tekisin tän blogin kanssa, kun ite tykkään lukea sellaisia blogeja, missä on paljon kuvia ja vähemmän tekstiä, mut sit tän mun oman blogin kanssa tykkään enemmän ehkä kirjottaa, mut kuitenkin sit näyttää teille kuvien muodossa mitä täällä päässä tapahtuu. Mut sit mun postaukset ois melkeen pelkästään, jotain arkijuttuja, mut ehkä se ei haittaa? Omaks (ja lukijoiden tietty heh...) iloks mä tätä teen.

Ainiin lomaksi mulla on suunnitelmia, mutta niistä lisää myöhemmin kun asiat varmistuu!

Yritän lomalla myös postata pari juttua, mistä mulla on vielä paljon kuvia kamerassa, jotka haluun jakaa tänne joten stay tuned!

Nyt jatkan historian kertaamista ja meen illalla käymään vielä yhtissä halloween juhlissa!

A bientôt!

-Anniina

Fiiliksiä

Bonjour!

Vaihtoon lähteminen on ollut aina yks mun life goaleista ja oon halunnut vaihtoon siitä lähtien, kun aloin joskus seiska-kasiluokalla lukemaan jenkkivaihtareiden blogeja. En olisi silloin ehkä ajatellut, että nyt about 4-5 vuotta myöhemmin kirjoittaisin omaa vaihtariblogia mun kotona Ranskassa. Kai sitä pitää olla vähän hullu, että pakkaa kamat vuodeksi ja lähtee yksin vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Kaiken tän onnistuminen on niin paljon itsestä kiinni. Oon ollut täällä 45 päivää ja vieläkin koen joka päivä ihmeellisiä ahaa-elämyksiä, että jumankekka oon täällä Ranskassa, kommunikoin ranskaksi, heitän läppää ranskaksi, käyn ranskalaista lyseota ranskaksi, avaan joka aamu mun ranskalaiset ikkunaluukut ja huuhtelen suihkussa shampoon ranskalaisella vesijohtovedellä (miks täällä on niin huono vedenpaine?).

Täällä oon huomannut ittestäni sellaisia piirteitä mitä en edes tiennyt, et on olemassa. Mieliala heittelee ihan laidasta laitaan ja välillä on ihan sekasin, kun aivot käy niin ylikierroksilla.

Täällä on ihan normaalia, että käyn läpi koko tunneskaalan läpi yhden matikan tunnin aikana. Täällä on ihan normaalia, että aamupäivällä oon valmis luovuttamaan ja pohdin kuinka nopeasti saisin varattua lentolipun Suomeen. Täällä on myös ihan normaalia, että saman päivän aikana iltapäivällä nauran mun kavereiden jutuille ja oon niin kiitollinen, että en oo enää se "uusi oppilas", vaan oon osa porukkaa ja luokkaa 605. Aamupäivällä snäppään toiselle suomivaihtarille ja avaudun, kun ärsyttää, että ranska ei suju. Iltapäivällä host isoäiti kehuu, että oon kehittynyt tosi paljon ranskan kielen kanssa. Yhtenä päivänä ärsyttää, kun hist-geon opettaja laittaa mun kokeen palautteeseen, että mun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tota. Kuinka paljon hän multa oikeen vaatii?! Sama opettaja on kuitenkin se, kenen tunneista tykkään ehkä eniten ja joka ei anna tuntien jäädä tylsiksi, vaan pitää oppilaat keskittyneenä omalaatuisella persoonallaan ja oudoilla jutuillaan. Välillä ärsyttää, kun nuorempi pikkusisko aiheuttaa turhaa draamaa kiukuttelemalla. Kyseessä on kuitenkin sama tyttö, joka saa mut joka päivä nauramaan ja joka pitää mua hänen toisena isosiskona. Ärsyttää, kun en saa ilmaistua itteäni ja jätän jotain sanomatta, kun en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä sanoa. Nykyään mulla on yhä useammin ongelmia puhua suomea tai englantia, kun ranska on ottanut niin yliotteen sekä mielessä, että käytännössä, mikä on hyvä. 

Niinkun oon pari kertaa maininnut, niin mulle eka viikko oli varmaan kaikista vaikein. Sen jälkeen koti-ikävä on oikeestaan hävinnyt melkeen kokonaan. En ala ikävöimään kotia jos ajattelen koti-ikävää. Se tulee välillä silleen aaltomaisesti just sillon kun sitä vähitellen oottaa. Yleensä se menee ohi yhtä nopeasti kun se on tullutkin, että en mä oo onneksi jäänyt siihen ikävään mitenkään vellomaan. Yleensä sille hetkelliselle ahdistukselle pitää vaan antaa oma aikansa, hengittää syvään ja rauhoittuu, niin kyllä se siitä. Oon myös huomannut, että mua ei enää kiinnosta niin paljon suomijutut. Oon aika hyvin pidättäytynyt liiallisesta kontaktoimisesta Suomeen ja koen, että se ei oo mulle välttämättä se kaikista hidastavin tekijä tänne sopeutumiselle. Mietin kyllä, että voisiko mulla mennä täällä vielä paremmin jos vähentäisin vielä enemmän yhteydenpitoa. Sorge kaverit ja sukulaiset ja tutut, mutta mulla on elämä nyt täällä ja haluisin antaa ittestäni kaiken tänne, koska musta tuntuu, että elän sillee puolitäysii täällä, jos annan aikaa paljon suomijuttujen seuraamiselle. En mä kadu mitään, mitä mä oon täällä tehnyt, mutta en voi olla miettimättä, et miten asiat vois olla jos oisin täällä tehnyt jotai erilailla tai jättänyt jotain tekemättä. Ja ei en oo mokannut mitenkään pahasti, vaan sellaisia perusjuttuja mille voin jo nyt nauraa tai sit vaan yritän unohtaa ne heh. Yks tärkeimmistä asioista mitä yritän täällä oppia on se et eläis hetkessä. Oon aina ollut kova stressaamaan ja miettimään asioita tosi paljon. Muistan kun istuttiin meijän ekana päivänä bussissa matkalla Pariisin lentokentältä Bapaumeen, sanoin silloin Katariinalle, että stressaan jo kotiinpaluuta. Ja joo se oli meijän eka päivä Ranskassa. Täällä pitää hirveästi tsempata ja ottaa jokaisesta hetkestä kaikki irti. Yritän niin paljon saada itelläni tota hetkessä elämistä onnistumaan, koska uskon et nauttisin elämästä paljon enemmän silleen, jos en koko ajan kelais liikaa asioita. Emmä sano, et mulla ois asiat täällä huonosti, ei todellakaan. Nautin jokaisesta päivästä täällä ja joka päivä tuntuu enemmän, et kuulun tänne. 

"Every day may not be good but there is something good in every day" 

toi on niin mun joku mantra, koska musta tuntuu just tolta.

Suurimman osan ajasta oon tosi iloinen ja onnellinen täällä. On ihana kuulla, kun host äiti sanoo illallispöydässä, että hän on iloinen siitä, että oon ollut viime aikoina niin onnellinen, voin kertoa, että mäkin oon siitä tosi iloinen. Elämä on liian lyhyt liialle masistellulle ja synkistelylle. Ei kukaan jaksa joka päivä olla hymy korvissa  ja energinen kuin joku duracell-pupu, mutta mä oon ite valinnut, että oon täällä, joten mä aijon ite tehdä tästä vuodesta ihan huippu hyvän tai ainakin ikimuistoisen.

"Jos sul on sellanen olo et

Haluisit vaan maailman ääriin et

Lymyilemään

Tehtävä suoritettu

Kun saan sut hymyilemään"

Mulle kuuluu siis tosi hyvää yleisesti, mut mä halusin vaan kertoa tänkin puolen tästä mun elämästä täällä. Enkä haluu mitenkään säikäyttää niitä ketä lukee tätä, että katuisin tänne lähtemistä. Tulee paha olo pelkästään siitä, kun miettii miten paljon katuisin jos en olisi lähtenyt. 

Facetimesin ekaa kertaa perheen kanssa tänään, oli kyllä ihana puhua suomea ja ilmasta ittensä niin vapaasti! Mulla FaceTime ei aiheuttanut ikävää, päin vastoin musta oli ihana nähdä tutut kasvot ja tuttu koti. Hetken tuntu et oisin ollut kotona, mutta puhelun jälkeen oon silti kotona, mun kotona täällä Ranskassa. Tuntuu niin hyvältä sanoa, että on kaksi kotia. Se ei ollu mulle mikään itsestäänselvyys alussa. Mut nyt en voisi olla tyytyväisempi mun hostperheeseen. 

Tätä maisemaa mulla on ikävä...

Mutta joo näihin kuviin näihin tunnelmiin hyvää viikonlopun jatkoa (ja huikeet syyslomaa Suomeen!!)

Bisous

-Anniina

Mun viikko

EDIT: en tiiä mikä ongelma tässä on mut tämä postaus ei ollut julkaistu eli tässä siis mun viime viikko sorge!

...on sujunut täällä ihan mukavasti :-) Kuukaus tuli tossa viikko sitten täyteen ja kovaa vauhtia mennään jo syyslomaa kohti (YES please). Kuluneen viikon aikana oon ehtinyt tehdä vaikka mitä. Ostin talvikengät (vaikka täällä on vielä ihan lämmin fail) ja shoppailin vähän lisää viime viikonloppuna. Oon omasta mielestä ostanut vaan tarpeellisia juttuja ja sellaisia, joita oikeesti tuun käyttämään (ei tarvii järkyttyy tilin saldosta äiti ja iskä). Tein viime viikonloppuna myös pullaa, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mut lopputulos muistutti epäilyttävän paljon pullaa ja kaikki tykkäs tosi paljon! Ollaan käyty myös mun hostien perhetutuilla kylässä. Oikeestaan täällä törmätään koko ajan joihinkin tuttuihin. Mut se on tosi kivaa kun ihmiset sit muistaa mut ja moikkaa tai saattaa jäädä vaihtaa kuulumisia mun kanssa, vaikka en ois mun hostien kanssa. Mun alkuviikko oli ihan tosi hyvä. En viime viikolla ois uskonut, että tän viikon maanantai ois niin hyvä, mitä mulla oli tällä viikolla. Vaihtaria on helppo miellyttää, koska täällä mun päivän tekee ihan pienetkin hyvät asiat. Tällä viikolla on ollut ihan tosi kivaa, kun oon jutskannu tosi monien uusien tyyppien kanssa ja joka päivä tuntuu enemmän, et kuulun joukkoon koulussa ja host-perheessä. Menin keskiviikkona extempore sellaseen tytöille tarkoitettuun aktiviteetti iltapäivään. Siellä sai kokeilla ilmaiseksi Zumbaa ja step treeniä. Oli ihan super hauskaa ja hyvä meno. Torstaina olin toisella lukiolla koko päivän 8-20. YFU oli siis pyytänyt mua sinne, koska siellä oli journée internationale, jonka takia siellä oli koko päivän erilaisia aktiviteetteja koulun oppilaille kansainvälisessä hengessä. Olin ainoa yfulta, mutta siellä oli paljon afs vaihtareita, jotka oli tosi kivoja ja ihan sika kiva tietää nyt, että täällä mun alueella on muitakin vaihtareita (yfulta oon ainoa täällä...). Aamupäivällä meillä oli "chat datings", eli jokaisella vaihtarilla oli oma pöytä yhdessä luokassa ja sinne tuli aina luokittain uusii ihmisiä pienissä ryhmissä. Yksi ryhmä oli aina yhden vaihtarin pöydässä about 10min ja sit vaihtuu uusi ryhmä ja uusi vaihtari. Eli vähän niinkun pikadeitit haha :D Sen 10min aikana me vaihtarit kerrottiin meidän omasta maasta ja myös vaihtojutuista, että miksi ollaan täällä etc. Monet oppilaat oli myös valmistellut ite jotain kysymyksiä ja koko homma oli periaatteessa englanniksi, harjoituksena ranskiksille, mut kaikilta ei ihan luonnistunut enkku, niin puhuin välillä ranskaakin. Mulla oli mukana mun Suomen lippu (joo se ihan valtava) ja iPad, jossa mulla oli kuvia Suomesta. Harmittaa ihan sikana, kun unohdin mun ranskankieliset Helsinki esitteet, jotka raahasin just tällasia juttuja varten. Lukio oli tosi moderni ja se oli koristeltu kansainvälisen teeman mukaan. Lounaalla meillä oli "lunch date", joka oli järjestetty niin, että lukion oppilaat oli ilmoittautunut pareittain lounasseuraksi vaihtareille. Mä söin kahden tosi kivan tytön kanssa ja istuttiin kaikki pitkässä pöydässä, joten siinä tapasi muitakin uusia ihmisiä. Iltapäivällä jatkui chat datings, jonka jälkeen mentiin mun aluevastaavan ja yhden muun Yfun työntekijän kanssa kahteen eri luokkaan puhumaan yfusta ja mä tietty taas sain kertoa Suomesta. Yhden luokan englannin opettaja oli käynyt Helsingissä ja tutustunut siellä suomalaiseen koulujärjestelmään ja taas sai Suomi kehuja!!

Illalla jäin vielä pitämään infotilaisuutta vanhemmille, koska olin lukiolla mun aluevastaavan kyydillä, koska se oli ihan eri puolella Toursia, kun mun koti. Kaiken kaikkiaan oli ihan tosi kiva päivä ja tutustuin tosi kivoihin ihmisiin, joiden kanssa toivottavasti nähdään vielä. Eilen olin vielä niin väsynyt torstaista, että iltapäivätunneilla meni vähän ohi aiheet, kun alko olla jo aika väsy. Isoäiti tuli taas tänne Toursiin tällä viikolla, mikä on ihan parasta! Tykkään, kun isoäiti on niin rento ja hauska ja aina juttelee mun kanssa niitä näitä. Nyt viikonloppuna oon vaan nukkunut ja katsonut pari jaksoa vain elämää. Ollaan pelattu siskon kanssa ja oon ehtinyt treenatakkin, Sit ihan perus läksyjä ja pyykinpesua. Käytiin tänään myös oopperassa, kun siellä oli avoimien ovien päivä. Missattiin kierros puvustamoon ja kulisseihin, mutta päästiin kattomaan madame butterfly oopperan kenraalia. Itse ooppera muistutti musta tosi paljon Svenska teaternia Helsingissä. Pyörittiin keskustassa ja tultiin sitten dinnerille kotiin. Nyt kirjoitan tän postauksen valmiiksi ja katon eilisen vain elämää jakson (oon koukussa XD), kun viikolla ei oo aikaa. 

En tiiä mitä huomenna on tiedossa, mut ainakin nukun pitkään, koska pakko lataa akkuja kouluviikkoo varten.

1.&2. Pullat 3. Tonne mä raahaudun viitenä aamuna viikossa 4. Täällä on niin paljon kukkia joka paikassa, ihanaa!

1.-4. Kaikki kuvat siis yhdestä ja samasta kaupasta. Löysin Toursin saiturin pörssin, ainakin hintojen puolesta! Haluisin niin paljon ostaa Suomeen muutamia sisustusjuttuja tuolta, mut sain ainakin toistaiseksi hillittyä itteni 

1. Aktiviteettipäivästä saatiin myös tollaset gym bagit, mitä jäi parin viikon takaisesta juoksutapahtumasta. Sisältö koostu urheiluvälipaloista nam 2. Täällä on tosi paljon hedelmiä ja vihanneksia marketeissa ja toreilla (okei onhan kauppatorillakin Helsingissä, mut täällä kaikki näyttää vähän freshimmältä) 3. Lycée Jean Monnet'n journée internationale mainostettiin myös koulun käytävillä 4. Koska päivän teema oli internationality niin lounas oli myös sen mukainen, kansainvälisiä ruokia ympäri maailmaa, ihan super hyvää!

1.-3. Tänään oopperasta 4. Siis tätä kukkien määrää (laitoin instagramiinkin kuvan kukista; saa seurata @anniinala)

Sellainen viikko mulla, nauttikaa loppuviikonlopusta ja hyvää alkavaa viikkoo! 

À bientôt!

-Anniina