torstai 26. toukokuuta 2016

Ma France - Mes Amis

Bonjour!

Tänään puhutaan kavereista, ystävistä, tutuista ja puolitutuista. Ranskahan kohdemaana on hyvin erilainen kuin esim Yhdysvallat, jossa ihmiset tulee sun luokse juttelemaan ja saatat helposti olla koulun uusi nähtävyys ensimmäisen viikon ajan. Noh Ranskalaiset on vähän hillitympiä ja he tyytyvät mulkoilemaan kaukaa, ehkä kysyä kavereiltaan tietävätkö kuka tämä muukalainen on..
No ei vaan tämä on kuitenkin vaan mun kokemuksiin perustuva arvio.

 Vaihdossa ollessa helpoin paikka saada kavereita on tietysti koulu. Mun koulu on sellainen 1200 oppilaan yhteisö, joten en kyllä saanut ekana päivänä mitään julkkiksen vastaanottoa, muiden kanssa kävelin porteista sisään ja haahuilin käytävällä niinkuin kaikki uudet secondet haha. Mutta kun näin ekan kerran mun luokan,  eka ajatus oli et ei oo todellista. Tytöt näytti ylimielisiltä ja pojat katto vähän huvittuneina. Noh ehkä tärkein asia mitä oon täällä oppinut on se, että ei pidä tuomita ulkokuoren perusteella. Heti ensimmäisellä tauolla luokan tytöt ympäröi mut ja kysymyksiä tuli joka suunnasta. Noh näiden 9 kuukauden aikana oon oppinut tuntemaan enemmän tai vähemmän jokaisen mun luokkakaverin ja voin kertoo et onhan ne ihan mukavaa porukkaa. Mun parhaimmat kaverit on ne, keistä ajattelin ensimmäisenä päivänä pahinta ja ne ketkä vaikuttivat mun tyyppisiltä ihmisiltä ei olleetkaan ihan sitä mitä he antoivat olettaa. Mun YFUn yhteyshenkilö on myös mun koulussa, joten moikataan aina kun nähdään ja jutellaan kun ehditään. Mulla on myös kavereita, ketkä olen tavannut urheilun kautta, tyttöjä , jotka ovat olleet step-tunneilla mun kanssa tai jotka pelasi samassa lentopallojoukkueessa. Ja sitten tietysti kasa tuttuja tai tutun tuttuja, joiden kanssa jutellaan ja moikataan ohimennen. 

Toiset vaihtarit on kyllä vaihtareiden parhaita kavereita. Mulla on tietysti kaikki YFUn région centre kaverit ja muiden régioneiden kaverit, keitä tapaan lähinnä vaan YFUn reissuilla tai tapahtumissa. Muiden järjestöjen vaihtarit, Anna, mun paras kaveri ja mun lukion vaihtarit, jotka on rotareita. 
Sitten on näitä moikkaustuttuja, naapurien nuoria, Oppilaskunnan nuoria, hostien kaverien mun ikäisiä lapsia...

Ihan rehellisesti sanottuna paikallisten kavereiden saaminen Ranskassa on hankalaa, mutta pitää nähdä ite vaivaa. Ekalla viikolla ihmiset saattaa olla kiinnostuneita ja avuliaita, mutta se huuma laantuu nopsaan. Pitää tarttua kiinni kaikkiin mahdollisuuksiin. Jos sun kaverit pyytää sua jonnekin, mene. Mut ole itse myös välillä se, joka ehdottaa tekemistä. Kaikki vaihtarit tietää sen jo ennen vaihtovuotta, että on ihan itsestä kiinni millanen vuosi tulee olemaan. Varmaan monilla on niitä hetkiä, kun tuntuu tosi yksinäiseltä ja kelaa ihan liikaa mitä muut ajattelee. Kavereita ei myöskään kannata "valita", itse tein tän virheen ja saatoin menettää sillä pari ystävää, jotka sain onneksi takaisin tajuamalla, ketä on oikeesti mun kavereita. Kun on vaihdossa niin täytyy olla avoin kaikille ja kaikelle, täytyy osata sopeutua tilanteeseen. Vaihdossa jengi ei välttämättä tee samoja juttuja vapaa-ajalla, kuin Suomessa.
Hyviä kavereiden tapaamispaikkoja on uudet harrastukset. Itse sain tosi hyviä kavereita juuri mun urheiluharrastuksesta. Myös koulun tapahtumat on hyviä paikkoja ja jos haluat niin yleensä oppilaskuntiinkin on mahdollisuus ottaa osaa. Muihin vaihtareihin voi tutusta erilaisissa tapahtumissa, esim minä ja Anna tavattiin Annan koulun international day tapahtumassa, jossa YFU ja AFS oli tekemässä promootiota. Facebookissa ja muissa someissa löytyy myös paljon kaikkia ryhmiä, joissa voi kysellä olisko sun alueella muiden järjestöjen vaihtareita. 

Kaverit on kyllä suuressa osassa vaihtovuotta. Varsinkin mun tapauksessa, kun mun hosteilla on lapsia, mutta ei mun ikäisiä. On tärkeetä viettää aikaa about oman ikäisten nuorten kanssa ja kokea vaihto myös siltä kannalta.
Mun vaihtovuoden parhaimmat hetket on ehdottomasti koettu kavereiden kanssa.

En nyt lisää tähän kuvia, koska mun kavereita on esiintynyt useesti mun blogissa ja tein just vähän aikaa sitten ison kuvapostauksen, jossa esiintyy mun parhaimpia kavereita. 

Ensi kertaan!
Bisous
-Anniina

maanantai 23. toukokuuta 2016

Ma France

Bonjour!
Mun vaihtovuosi etenee jo kovaa vauhtia kohti loppuaan, niin ajattelin nyt aloittaa tälläisen Ranska-sarjan nimeltä: "Mun Ranska" = "Ma France". Lähes 9 kuukautta täällä patonkien luvatussa maassa viettäneenä uskon tietäväni edes vähän mistä puhun ja ajattelin tähän samaan syssyyn iskeä tällaista vaihtari-perspektiiviä. Kun mä ite olin lähdössä vaihtoon kulutin monia tunteja selaillen erilaisia vaihtariblogeja, joten toivon, et mun blogi ajais saman asian jollekkin toiselle rohkeelle, joka on lähdössä myös kokeilemaan siipiään vaihtarina.
Oon tosiaan jo kirjoittanut yhden tällaisen teema-postauksen koulusta, mutta voisin julkasta sen uudelleen vähän päivitettynä!
Pian ensimmäistä postausta aiheesta "koulu". 


À bientôt!





Ma France - l'école

Bonjour!

Tänään aijon puhua yhdestä aiheesta, joka on täällä Ranskassa tosi suuri osa elämää, nimittäin koulu. Koulussa eli lyseossa tulee vaihtarinakin vietettyä todella paljon aikaa. Täällä on ihan normaalia, että koulussa ollaan 8-18, mutta tähän lasketaan yleensä mukaan vähintään tunnin mittainen lounastauko. 
Nopea selvitys vielä ranskalaisista luokista. Ala-astetta en ala selittämään, koska en ymmärrä sitä itsekään haha, mutta collège, eli ylä-aste alkaa 11 vuotiaana. Ylä-asteen ensimmäinen luokka on sixième eli 6. Luokka, josta lähdetään laskemaan "alaspäin" seuraavat luokat on siis 5. 6. 4. Ja 3. Kolmannen, eli ylä-asteen viimeisen luokan jälkeen haetaan lukioon. Lukioon mennään vuotta aiemmin kuin Suomessa ja lukion ensimmäinen luokka on luonnollisest seconde. Seuraavat luokat on première ja términale eli abi-luokka.

Filières
Eli ranskalaisessa lyseossa ensimmäisen lukiovuoden, seconden jälkeen valitaan "suuntaus" jota haluaa opiskella. Vaihtoehdot on L = kirjallisuus, ES = sciences économiques et sociales eli talous-linja sekä S = tiede. Itse oon siis première ES, eli lukion tokalla ja talouslinjalla. Normaalisti olisin términale eli abi, mutta mut laitettiin rehtorin toimesta vuotta nuorempien kanssa, että saisin edes jotain koulusta irti. Luokat vaihtuu myös joka vuosi, riippuen siitä mitä spesialiteetteja ottaa. Esim. Mun luokkakaverit valitsee just nyt niiden options eli speasialiteetit abivuodelle. Ranskassa on myös normaalia Sauter une classe, eli hypätä yli yksi luokka, yleensä ala-asteella, jos opettajat katsoo, että on normaalia "parempi" koulussa. Mun luokalla on pari, ketkä on hypännyt yli luokan, eli on syntynyt vuonna 2000. Ranskassa on myös normaalia rédoubler eli jos joku vuosi on mennyt vähän huonommin ja opettajat katsoo parhaaksi, että siis käyt uudestaan koko vuoden. Mun luokalla on myös pari, ketkä on tuplannut, eli on mun ikäisiä. 

Matières et trimestres
Täällä kouluvuosi jakautuu kolmeen jaksoon, eli trimestreen. Jokaisen trimestren jälkeen saa "todistuksen", eli bulletin, johon jokaisen aineen opettaja on kirjoittanut kommenttia kuluneesta jaksosta, mikä on mennyt hyvin ja missä voisi parantaa. Aineissa kaikki arvostellaan 20, eli 20 on kuin Suomen 10. Jokaisen aineen yleiskeskiarvo kertoo arvosanan. 
Aineet täällä on mun mielestä yleisesti helpompia. Esim matikka on meillä lähes pelkästään talousmatikkaa, koska ollaan talouslinjalla. Fysiikka vastaa sellasta suomen ylä-asteen tasoa, eli kaikki on melkeen "helppoa" mulle, mutta sitten tää ranska tuo sellaisen "pikku" haasteen opiskeluun.
Maantiedossa ja historiassa käsitellään melkein pelkästään Ranskaa. Ja yleisesti nuorten yleissivistys on aika huono, saa olla ylpeä suomalainen, kun saa melkein parhaimpia numeroita mantsassa vaan sen takia, et osaa sijoittaa kaikki Euroopan unionin maat kartalle. Liikunnassa valittiin vuoden alussa "menu" eli 3 lajia koko vuodelle jotka vaihtuu joka trimestre. Mulla on ollut tänä vuonna musculation, eli tällainen salikurssi, missä treenattiin salilla ja tehtiin omat salitreeniä yms, ping-pong eli noh pöytätennis ja nyt viimeisimpänä choreographie eli tällainen tanssikurssi, jossa tehtiin oma koreografia.

Madame, Monsieur
Jep, nyt jo ihan tuttu juttu. Mutta siis opettajia teititellään ja käytetään aina Herra tai Rouva ja sukunimi. En edes tiedä kaikkien opettajien etunimiä, koska aina puhutaan vaan, että "joo rouva matikanopettaja on tänään poissa". Myös opettajien ja oppilaiden väliset suhteet on tosi viralliset ja läppää ei kyllä heitetä opettajien kanssa ihan niinkuin Suomessa..

Les cours et recreations
Tunniste kestää sen 55min ja tuntien välissä on joko 5 tai 15 min tauko. Yleensä noi lyhyet tauot menee siihen, että siirtyy luokasta toiseen, mutta 15 min tauoilla hengaillaan kavereiden kanssa tai syödään välipalaa. Tai puolet lukiosta valuu koulun eteen tupakalle. 
Tuntien alussa jäädään seisomaan pöytien eteen odottamaan opettajan lupaa istuutua. 

Agendas
Jokaisella on oma agenda, eli kalenteri johon merkataan kaikki läksyt ja tapahtumat. Mulla on ollut kyllä mun oma suomalainen kalenteri tosi hyvässä käytössä, mutta aijon ostaa ranskalaisen agendan ens vuodelle, koska tykkään niistä niin paljon! Ja paras osa on se, että jokaisen sivun alakulmassa on kulma, jonka voi repäistä irti, kun päivä on kulunut, että pystyy seuraamaan hyvin kuinka paljon kouluvuotta on vielä jäljellä.

Carte d'identité scolaire 
Jokaisella oppilaalla on oma ID eli ns koulun paperit. Aina jos oot myöhässä tai poissa sun täytyy mennä koulun kansliaan vie scolaire hakemaan kuittaus korttiin. Jokainen poissaolo pitää perustella kirjallisesti ja jos ei sitä tee, koulu laittaa kirjallisen haasteen kotiin. 

DM, DST & DS
Kokeet, kokeet, kokeet. Meillä on kokeita vähän milloin sattuu pitkin trimestreä, eli koeviikkoa ei ole. DM = devoir maison eli kotona tehtävä moniste yms joka palautetaan tiettyyn aikaan mennessä opettajalle. DST & DS = devoir sur table eli luokassa tehtävä koe & = devoir surveillé eli valvottu koe. Kokeissa jokainen oppilas tuo omat konseptit, ainoastaan ylioppilaskirjoitusten aikaan kopiot saa koululta. Ranskassa on myös erityinen tapa käyttää konseptia, otsikot, ala-otsikot ja marginaalit merkataan tietyin välein ja eri värisillä kuulakärkikynillä tai jotkut käyttää jopa vanhanaikaisia mustekyniä. ite tykkään tästä kuulakärkikynä systeemistä, ainoo vaan, että mulla kuluu ainakin tosi paljon korjausteippiä tai korjausliimaa, jos tekee virheen mustekynällä. Muistiinpanot kirjoitetaan suoraan opettajan puheesta. Todella monet kurssit menee myös niin, että opettaja puhuu yksin koko tunnin ja oppilaat kuuntelee. Harvoin tehdään mitään projekteja tai ryhmätöitä.

Cantine
Ah Ranskan ruokala on kuin taivas! Mun monet kaverit ei tykkää yhtään, mut mä rakastan. Kanttiini maksaa vähän päälle 4e per ateria. Hintaan kuuluu alkuruoka, jonka saa valita yleensä useammista vaihtoehdoista ja huom salaatit yms on aina sellaisissa kulhoissa erikseen. Pääruoka, jona on useasti sekä liha-, kala- että kana-\kasvis-vaihtoehto. Jälkiruoka joka on joko juustoa tai jugurttia + itse jälkiruoka saattaa olla joku leivos, vanukas, jäätelö jne + hedelmä. Ja tähän kaikkeen vielä päälle mikäs muukaan kuin patonkipala-astia, joka on jokaisessa ruokalan pöydässä. Kun vetää ton koko ruoka-arsenaalin, niin ei tuu kyllä hetkeen nälkä.



Tässä vähän mun muistiinpanoja ja mun maantiedon 16 numero EU DM josta oon niin ylpee heh.

  
Ekonomian muistiinpanoja


 Kaikki kirjat mitä me luetaan ranskassa pitää joko lainata tai ostaa itse. Ite ostin kaikki, koska tarviin niitä ylioppilaskirjoitusten suulliseen kokeeseen, joka on siis näistä vuoden aikana käsitellyistä teksteistä. Mutta yleisesti kirjat on tosi halpoja täällä, parin euron hintaluokkaa per kirja.
Mun rakas lyseo Balzac. Mun koulu sijatsee ihan keskustassa talojen keskellä, joten sitä ei helposti edes huomaa, koska se sulautuu katukuvaan niin helposti.
Tässä koulun pääportti, joka suljetaan aina kellon soidessa ja avataan taas tauoilla. Näissä kuvissa on meneillään Blocus eli opiskelijoiden järjestämä mielenosoitus uutta työlakia vastaan.Ranskalaiset tunnetusti rakastaa valittaa kaikesta ja tehdä mielenosoituksia, meijän koulussa on kai jo toista kuukautta meneillään toi Blocus, aina torstaisin? mutta nykyään tosta ovesta pääsee jo sisään..

                                    

Aivan ;-)
Seuraavaan kertaan!
Bisous
-Anniina

maanantai 16. toukokuuta 2016

Vive la vie

Jos nyt tällee tiivistäis ni taidan jäädä tänne
















Ei mulla muuta




torstai 12. toukokuuta 2016

Ajatuksia vaihtovuodesta

Moikka!
Yritän nyt kuluttaa tätä himopitkää junamatkaa, joten mulla on kerrankin aikaa keskittyä blogiin. Mulla tuli 26.4 täyteen 8kk Ranskassa. Nyt jäljellä enää reilu kuukausi. Minne tää aika oikeen meni? Mulle vaihdon ekat viikot kulu ihan etanavauhtia. Nyt kun elämä rullaa ja osaa ranskaa ja on kavereita niin tuntuu et viikot vaan valuu käsistä. Ahdistaa. Kun olin lähdössä suomesta ahdisti ihan sikana, mut ei samalla tavalla. Kun lähdin suomesta, tiesin et 10kk päästä nähdään.  Kun mä lähden täältä, en välttämättä nää näitä ihmisiä enään koskaan, ja vaikka tiedän, et mun tie vie ennemmin tai myöhemmin takaisin Ranskaan se ei oo ikinä sama asia, kuin tää vuosi. Mun parhaat kaverit valmistuu ens vuonna lukiosta, ne lähtee omille poluilleen. Mun vaihtari-kaverit palaa omiin maihinsa. Mun host-perhe jatkaa elämäänsä ja muistaa tän vuoden (toivottavasti) vuotena jolloin suomalainen Anniina asui vuoden ajan heidän luonaan. Mun lyseon opettajat muistaa mut sinä blondina suomalaisena, joka vaelsi ihan hukassa lyseon käytävillä ja kävi lukemattomat määrät koulun toimistossa kysymässä neuvoa. He muistavat myös mut sinä suomalaisena tyttönä, joka näki vaivaa ja halusi ja sai palkinnon kovalle työlleen kiitoksien ja hyvien arvosanojen muodossa. Lähimarketin myyjä muistaa mun ulkomaalaisen aksentin ja mun epätoivoisen kanelin etsinnän kuivaliha osastolta, koska mun lausuminen oli niin kamalaa. Naapurit muistaa mut sinä suomalaisena joka asuu kadun viimeisen talon perheen luona, joka moikkaa ja hymyilee aina naapureille.
Multa kysytään joka viikko et milloin lähden suomeen, joka kerta mulle myös sanotaan, et tänne jää kyllä yhden suomalaisen Anniinan kokoinen aukko ja mua tullaan kaipaamaan. Se tuntuu sekä hyvältä, että pahalta. Kesäkuun 26. Päivän ajatteleminen aiheuttaa pahaa oloa ja palan kurkkuun. En haluu lähtee. Vaikka tää vuosi on ollut täynnä ongelmia ja alamäkeä, on pohjalta aina noustu. C'est la vie on mun lempi sanonta Ranskaksi. Elämäähän tää vaan on.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tästä vuodesta jää kyllä tuhansia ja tuhansia muistoja loppuelämäksi. Tää ei ehkä ollut mun elämän paras vuosi, mut vaihtoon lähteminen oli kyllä mun elämän paras päätös. Vaihtovuosi ulkomailla on kyllä yksi valtava henkinen työmaa, mutta tän vuoden aikana oon kasvanut niin paljon ja ehkä jollain kierolla tavalla musta on tullut parempi ihminen. En stressaa enää asioista samalla tavalla ja osaan nauttia arjen pienistäkin iloista. Arvostan Suomea ja suomalaisia enemmän, mutta samalla tavalla tunnen Ranskan ja ranskalaiset paremmin. Jos selvii melkeen ehjänä, henkisesti ehkä vähän rikki, fyysisesti väsyneenä ja patongista nauttineena vaihtovuodesta, niin sanoisin et selvii melkeen mistä vaan. En osaa pukee sanoiksi miltä musta nyt tuntuu. Vihaan puhua omista fiiliksistä, mutta nyt ei oikeesti riitä sanat. Ranska on vaan niin Ranska ja en kadu hetkeäkään päätöstä lähteä tänne vaihtoon.
Nää viimeiset viikot aijon nauttia ihan täysillä, joten suomi kaverit, älkää pahastuko jos en vastaa viesteihin tai jos en ehdi tai halua puhua skypeä. Mun elämä on täällä niin ajallisesti rajattu, et nyt on pakko sanoo et mulle, elämä on nyt. En kestä ajatusta Suomesta tällä hetkellä. En edes muista miltä mun huone näyttää, mitkä vaatteet jäi vaatehuoneeseen ja mitkä laatikot jäi läpikäymättä. En kestä ajatusta mennä takaisin suomi kouluun, missä ruoka on ilmaista ja koulualueelta saa poistua milloin haluaa. En kestä ajatusta siitä, että pian suomi arki koittaa. Ainoa asia, mitä kaipaan on sauna ja talvi. Jep minä joka valitan kroonisesti koko talven kylmyyttä, kaipaan paksuja toppatakkeja ja kirpeetä pakkasta. Kaipaan myös omaa pikku kuntosalia, jossa kävin ja pyörää, jolla liikkuminen paikasta toiseen oli niin helppoa. Älkää nyt kelatko, ettei mulla olisi ikävä perhettä tai kavereita, mut jotenkin ei mulla oikeestaan ole. Tiedän, että teillä on kaikki hyvin ja se riittää mulle. Pian nähdään..

Voyages voyages

Moikka!
Tää vaihtovuosi on ollu mulle kyllä pelkkää matkustusta, mut oon siitä niin tyytyväinen. Tulevaisuuden vaihtareille, jos teillä on mahdollisuus järjestön tai perheen kautta matkustaa host - maassa niin tarttukaa tilaisuuteen! Kyllä mun englannin opettajan sanoin travel broadens mind. Istun tällä hetkellä junassa matkalla kotiin. Oltiin tää pitkä viikonloppu Marseillessa YFUn järjestämällä reissulla. Oli ihan tosi hyvät ilmat ja nähtiin paljon kaikkee. Ainoo miinus matkassa oli se, että nyt ymmärrän miks sanotaan et esim Ranskan riviera on tosi erilainen kun Marseille, vaikka molemmat on etelässä. Marseille ei kaupunkina ole niin hieno, mutta kulttuuri näkyy täällä paljon vahvemmin. Täällä ihan ikää katsomatta miehet vislaa perään ja laukun perään saa kattoa koko ajan (toiselta reissun liideriltä pöllittiin puhelin ekana päivänä). Mutta toisaalta paikalliset on tosi ystävällisiä, mutta täytyy myös katsoa kenelle vastaa, ettei anna pikkusormea ihan kenen tahansa vietäväksi. Toinen asia Marseillessa on ehdottomasti maahanmuuttajien määrä, syötiin yksi ilta luomuravintolassa selkeästi etnisellä alueella. Kun oltiin lähdössä metrolle päin noin klo 22 illalla, meinattiin jäädä auton alle, koska tämä auto ei vaan hidastanut pienellä kujalla. Noh yleisesti matka oli kyllä hyvä. Mutta paras asia oli ehdottomasti Damla. Kun näkee yli 8kk jälkeen suomikaveria ja pystyy ilmaisemaan itseään miten haluaa on kyllä maailman siisteintä. Meijän ryhmä oli myös tosi kiva, 13 tyttöä ympäri maailmaa ja kaksi coolia nuorta liideriä oli tosi jees. Käytiin tsekkaamassa päänähtävyydet ja yhtenä päivänä otettiin kaksi eri venettä katsomaan yhtä museosaarta ja myös Calanques vuoria mereltä päin. Apua se Calanques merireissu oli kyllä hirvein ikinä. En oo ikinä ollut merisairas ja pienenä nautin ihan hirveesti kun mentiin veneilemään, mut jessus. Tuolla se merenkäynti oli ihan hirveetä ja kun siihen lisätään todennäköinen auringonpistos aamupäivältä, olotila on ihan kauhee. En hirveesti pystyny nauttimaan maisemista kun päässä jyskytti ja oksennus maistu kurkussa, mut onneksi helpotti kun päästiin rantaan. Ei oltu ainoita huonovointisia, koska tuntu et puolet matkustajista oli paperipussien kanssa valmiina oksentaa about puolessa välissä risteilyä. Käytiin myös yhtenä aamupäivänä vaeltamassa Calanques vuorilla ihan super symppis oppaan kanssa. Opin ihan sikana super kiinnostavia juttuja mm Pikku Prinssistä ja Mistraali-tuulen aiheuttamista metsäpaloista. Vaikka tiesin, et Marseille on Ranskan toisiksi suurin kaupunki oli sen koko yllättävän "pieni" kuitenkin. Marseillessa liikkumiseen paras on varmaan metro, vaikka se ei kuljekkaan ihan niin useesti, mutta sillä pääsee kaikkiin päämestoihin Marseillessa.

Torstai
1. Vieux Port de Marseille = Marseillen vanha satama 2. Maisema kun kiivettiin Notre Dame de la Garde  kirkolle mäen päälle 3. Notre Dame de la Garde 4. Oli ihan sika kuuma ja oltiin just kävelemässä pelkkää ylämäkeen, niin kiva nähdä jotkut uima-altaalla viilentymässä
Notre Dame de la Garde, eli yksi Marseillen tunnetuimmista kirkoista mäen päällä
1.-3. Tosi bueno luomu-ravintola 4. Marseillen lippu
Perjantai
Aamun vaellus Calanques-vuoristossa
Iltapäivän kaupunkikierros ennen shoppailua ;-)
MuCem modernin taiteen museo. Meillä oli 2h aikaa kierrellä vapaasti, käytiin tsekkaa Picassoa näyttely ja joku Algeria homma, loppuajaksi päädyttiin kattoterassin aurinkotuoleihin ottaa taktista lepoo
Lauantai
Aamupäivällä käytiin Ile d'If ja oli niin paljon tuulta et ei melkee päästy tolla vikan kuvan veneellä rantautumaan 
Iltapäivällä mentiin uudestaan veneelle kattomaan Calanques mereltä päin mut oli ihan hirvee merenkäynti 
Illalla mentiin vielä beachille ja loppuilta kului hostellilla hengailemassa. Sunnuntaina matkustettiin koko päivä takas hosteihin.
Bisous
-Anniina

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

La mise en jour


= päivitys...
Moikka! 
Aika paljon on taas ehtinyt tapahtua tässä viime viikkojen aikana. Tosiaan heti etelän reissun jälkeisenä päivänä pakkasin matkalaukun uudestaan ja lähdin vielä kolmanneksi (extra) lomaviikoksi Pariisiin YFUn ja EEEn hostaamaan seminaariin. Oli varmaan yksi vaihtovuoden kohokohtia ja taas todistettiin, että aina kun vaihtarit kokoontuu yhteen on kyseessä täydellinen kombo. Viikon teema oli seminaarin nimen mukaisesti "Not too young to Remember" ja maailman sodat. Oltiin siis muutama päivä Pariisissa josta mentiin bussilla Reimsiin, Champagnen régioniin, jossa sijaitsee monet ensimmäisen maailmansodan taistelupaikat mm Marnen laakso ja Dormans. Meillä oli myös kaikkia workshoppeja ja keskusteluita. Taas näytettiin myös se, että kyllä meissä nuorissa on tulevaisuus, vaikka se ei aina siltä vaikuttaisikaan. Yksi hyvä esimerkki oli meijän iltapäivä workshopin keskustelu Euroopan unionista, jossa liiderit jäi ihan sanattomaksi, kun meillä riitti niin paljon eriäviä mielipiteitä ja puhuttavaa aiheesta. Majoituttiin koko matka erilaisissa hostelleissa ja täytyy myöntää, että mulla oli vähän epäilyksiä aluksi, mutta oli kuitenkin ihan super hauskaa jakaa huone 6-10 ihmisen kanssa eri kansallisuuksista ja nukkua kerrossängyissä. Ja super kiva juttu matkassa oli Myös se, että matkustettiin Pariisissa joka paikkaan metrolla tai kävellen, joten näki ihan sikana kaikkee siistiä. Vaikka mulle tää oli jo neljäs kerta Pariisissa niin mun rakkaus tätä kaupunkia kohtaan vaan kasvaa. Tänne oon niin tulossa uudestaan ja uudestaan. Nyt kun tuntee hyvin jo etäisyydet ja osaa käyttää metroo ongelmitta yms. Ja toinen plussa tietty vapaa-aika, mitä meillä oli musta just sopivasti ja se, että meihin luotettiin tosi paljon, et meille annettiin aina vaan paikka ja aika missä olla ja milloin ja muuten saatiin mennä ja tulla miten haluttiin.
Paris
Meijän hostelli Pariisissa oli ihan muutaman sadan metrin päässä Moulin Rougesta ja about 30min kävelyn päässä Montmartresta 




No mikäköhän tämäkin nähtävyys oli
Les Invalides 
Notre Dame
Ranskan suurin ja Euroopan 3. Suurin moskeija aivan kivenheiton päässä Pariisin ydinkeskustasta
Reims
Hymyilevä enkeli




Reimsin hostellin paras puoli oli ehdottomasti hyvät sängyt ja hostellin ravintolan ilmaiset vesipullot ruokailun yhteydessä haha
Paris
Vikana päivänä mentiin viimeistelemään meijän project work hostellin katolle, josta oli kunnon Pariisi näkymät



Vika ilta vietettiin Montmartressa

International friends 

YFU family 
À la prochaine! Bisous
-Anniina