torstai 26. toukokuuta 2016
Ma France - Mes Amis
maanantai 23. toukokuuta 2016
Ma France
Mun vaihtovuosi etenee jo kovaa vauhtia kohti loppuaan, niin ajattelin nyt aloittaa tälläisen Ranska-sarjan nimeltä: "Mun Ranska" = "Ma France". Lähes 9 kuukautta täällä patonkien luvatussa maassa viettäneenä uskon tietäväni edes vähän mistä puhun ja ajattelin tähän samaan syssyyn iskeä tällaista vaihtari-perspektiiviä. Kun mä ite olin lähdössä vaihtoon kulutin monia tunteja selaillen erilaisia vaihtariblogeja, joten toivon, et mun blogi ajais saman asian jollekkin toiselle rohkeelle, joka on lähdössä myös kokeilemaan siipiään vaihtarina.
Oon tosiaan jo kirjoittanut yhden tällaisen teema-postauksen koulusta, mutta voisin julkasta sen uudelleen vähän päivitettynä!
Ma France - l'école
Cantine
Ah Ranskan ruokala on kuin taivas! Mun monet kaverit ei tykkää yhtään, mut mä rakastan. Kanttiini maksaa vähän päälle 4e per ateria. Hintaan kuuluu alkuruoka, jonka saa valita yleensä useammista vaihtoehdoista ja huom salaatit yms on aina sellaisissa kulhoissa erikseen. Pääruoka, jona on useasti sekä liha-, kala- että kana-\kasvis-vaihtoehto. Jälkiruoka joka on joko juustoa tai jugurttia + itse jälkiruoka saattaa olla joku leivos, vanukas, jäätelö jne + hedelmä. Ja tähän kaikkeen vielä päälle mikäs muukaan kuin patonkipala-astia, joka on jokaisessa ruokalan pöydässä. Kun vetää ton koko ruoka-arsenaalin, niin ei tuu kyllä hetkeen nälkä.
maanantai 16. toukokuuta 2016
torstai 12. toukokuuta 2016
Ajatuksia vaihtovuodesta
Yritän nyt kuluttaa tätä himopitkää junamatkaa, joten mulla on kerrankin aikaa keskittyä blogiin. Mulla tuli 26.4 täyteen 8kk Ranskassa. Nyt jäljellä enää reilu kuukausi. Minne tää aika oikeen meni? Mulle vaihdon ekat viikot kulu ihan etanavauhtia. Nyt kun elämä rullaa ja osaa ranskaa ja on kavereita niin tuntuu et viikot vaan valuu käsistä. Ahdistaa. Kun olin lähdössä suomesta ahdisti ihan sikana, mut ei samalla tavalla. Kun lähdin suomesta, tiesin et 10kk päästä nähdään. Kun mä lähden täältä, en välttämättä nää näitä ihmisiä enään koskaan, ja vaikka tiedän, et mun tie vie ennemmin tai myöhemmin takaisin Ranskaan se ei oo ikinä sama asia, kuin tää vuosi. Mun parhaat kaverit valmistuu ens vuonna lukiosta, ne lähtee omille poluilleen. Mun vaihtari-kaverit palaa omiin maihinsa. Mun host-perhe jatkaa elämäänsä ja muistaa tän vuoden (toivottavasti) vuotena jolloin suomalainen Anniina asui vuoden ajan heidän luonaan. Mun lyseon opettajat muistaa mut sinä blondina suomalaisena, joka vaelsi ihan hukassa lyseon käytävillä ja kävi lukemattomat määrät koulun toimistossa kysymässä neuvoa. He muistavat myös mut sinä suomalaisena tyttönä, joka näki vaivaa ja halusi ja sai palkinnon kovalle työlleen kiitoksien ja hyvien arvosanojen muodossa. Lähimarketin myyjä muistaa mun ulkomaalaisen aksentin ja mun epätoivoisen kanelin etsinnän kuivaliha osastolta, koska mun lausuminen oli niin kamalaa. Naapurit muistaa mut sinä suomalaisena joka asuu kadun viimeisen talon perheen luona, joka moikkaa ja hymyilee aina naapureille.
Multa kysytään joka viikko et milloin lähden suomeen, joka kerta mulle myös sanotaan, et tänne jää kyllä yhden suomalaisen Anniinan kokoinen aukko ja mua tullaan kaipaamaan. Se tuntuu sekä hyvältä, että pahalta. Kesäkuun 26. Päivän ajatteleminen aiheuttaa pahaa oloa ja palan kurkkuun. En haluu lähtee. Vaikka tää vuosi on ollut täynnä ongelmia ja alamäkeä, on pohjalta aina noustu. C'est la vie on mun lempi sanonta Ranskaksi. Elämäähän tää vaan on.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tästä vuodesta jää kyllä tuhansia ja tuhansia muistoja loppuelämäksi. Tää ei ehkä ollut mun elämän paras vuosi, mut vaihtoon lähteminen oli kyllä mun elämän paras päätös. Vaihtovuosi ulkomailla on kyllä yksi valtava henkinen työmaa, mutta tän vuoden aikana oon kasvanut niin paljon ja ehkä jollain kierolla tavalla musta on tullut parempi ihminen. En stressaa enää asioista samalla tavalla ja osaan nauttia arjen pienistäkin iloista. Arvostan Suomea ja suomalaisia enemmän, mutta samalla tavalla tunnen Ranskan ja ranskalaiset paremmin. Jos selvii melkeen ehjänä, henkisesti ehkä vähän rikki, fyysisesti väsyneenä ja patongista nauttineena vaihtovuodesta, niin sanoisin et selvii melkeen mistä vaan. En osaa pukee sanoiksi miltä musta nyt tuntuu. Vihaan puhua omista fiiliksistä, mutta nyt ei oikeesti riitä sanat. Ranska on vaan niin Ranska ja en kadu hetkeäkään päätöstä lähteä tänne vaihtoon.
Nää viimeiset viikot aijon nauttia ihan täysillä, joten suomi kaverit, älkää pahastuko jos en vastaa viesteihin tai jos en ehdi tai halua puhua skypeä. Mun elämä on täällä niin ajallisesti rajattu, et nyt on pakko sanoo et mulle, elämä on nyt. En kestä ajatusta Suomesta tällä hetkellä. En edes muista miltä mun huone näyttää, mitkä vaatteet jäi vaatehuoneeseen ja mitkä laatikot jäi läpikäymättä. En kestä ajatusta mennä takaisin suomi kouluun, missä ruoka on ilmaista ja koulualueelta saa poistua milloin haluaa. En kestä ajatusta siitä, että pian suomi arki koittaa. Ainoa asia, mitä kaipaan on sauna ja talvi. Jep minä joka valitan kroonisesti koko talven kylmyyttä, kaipaan paksuja toppatakkeja ja kirpeetä pakkasta. Kaipaan myös omaa pikku kuntosalia, jossa kävin ja pyörää, jolla liikkuminen paikasta toiseen oli niin helppoa. Älkää nyt kelatko, ettei mulla olisi ikävä perhettä tai kavereita, mut jotenkin ei mulla oikeestaan ole. Tiedän, että teillä on kaikki hyvin ja se riittää mulle. Pian nähdään..
Voyages voyages
Moikka!
Tää vaihtovuosi on ollu mulle kyllä pelkkää matkustusta, mut oon siitä niin tyytyväinen. Tulevaisuuden vaihtareille, jos teillä on mahdollisuus järjestön tai perheen kautta matkustaa host - maassa niin tarttukaa tilaisuuteen! Kyllä mun englannin opettajan sanoin travel broadens mind. Istun tällä hetkellä junassa matkalla kotiin. Oltiin tää pitkä viikonloppu Marseillessa YFUn järjestämällä reissulla. Oli ihan tosi hyvät ilmat ja nähtiin paljon kaikkee. Ainoo miinus matkassa oli se, että nyt ymmärrän miks sanotaan et esim Ranskan riviera on tosi erilainen kun Marseille, vaikka molemmat on etelässä. Marseille ei kaupunkina ole niin hieno, mutta kulttuuri näkyy täällä paljon vahvemmin. Täällä ihan ikää katsomatta miehet vislaa perään ja laukun perään saa kattoa koko ajan (toiselta reissun liideriltä pöllittiin puhelin ekana päivänä). Mutta toisaalta paikalliset on tosi ystävällisiä, mutta täytyy myös katsoa kenelle vastaa, ettei anna pikkusormea ihan kenen tahansa vietäväksi. Toinen asia Marseillessa on ehdottomasti maahanmuuttajien määrä, syötiin yksi ilta luomuravintolassa selkeästi etnisellä alueella. Kun oltiin lähdössä metrolle päin noin klo 22 illalla, meinattiin jäädä auton alle, koska tämä auto ei vaan hidastanut pienellä kujalla. Noh yleisesti matka oli kyllä hyvä. Mutta paras asia oli ehdottomasti Damla. Kun näkee yli 8kk jälkeen suomikaveria ja pystyy ilmaisemaan itseään miten haluaa on kyllä maailman siisteintä. Meijän ryhmä oli myös tosi kiva, 13 tyttöä ympäri maailmaa ja kaksi coolia nuorta liideriä oli tosi jees. Käytiin tsekkaamassa päänähtävyydet ja yhtenä päivänä otettiin kaksi eri venettä katsomaan yhtä museosaarta ja myös Calanques vuoria mereltä päin. Apua se Calanques merireissu oli kyllä hirvein ikinä. En oo ikinä ollut merisairas ja pienenä nautin ihan hirveesti kun mentiin veneilemään, mut jessus. Tuolla se merenkäynti oli ihan hirveetä ja kun siihen lisätään todennäköinen auringonpistos aamupäivältä, olotila on ihan kauhee. En hirveesti pystyny nauttimaan maisemista kun päässä jyskytti ja oksennus maistu kurkussa, mut onneksi helpotti kun päästiin rantaan. Ei oltu ainoita huonovointisia, koska tuntu et puolet matkustajista oli paperipussien kanssa valmiina oksentaa about puolessa välissä risteilyä. Käytiin myös yhtenä aamupäivänä vaeltamassa Calanques vuorilla ihan super symppis oppaan kanssa. Opin ihan sikana super kiinnostavia juttuja mm Pikku Prinssistä ja Mistraali-tuulen aiheuttamista metsäpaloista. Vaikka tiesin, et Marseille on Ranskan toisiksi suurin kaupunki oli sen koko yllättävän "pieni" kuitenkin. Marseillessa liikkumiseen paras on varmaan metro, vaikka se ei kuljekkaan ihan niin useesti, mutta sillä pääsee kaikkiin päämestoihin Marseillessa.